Kaverin tarina on aika uskomaton. Sympaattinen jäbä nousee köyhyydestä kovan luokan superstaraksi.

Tarinana todella hyvä koska on tosi, mutta elokuvana ihan susipaska...

Tähdet ovat vaan ja ainoastaan siitä, että tarina on tosi ja koskettava, ja hyvä, että sitä ei ooltu tlidramatisoitu yms.

tää ois varmaan kolissu ämpäriin animena paremmin =)

Minkäs teet... katottu mikä katottu

Todella onneton tekele... Pitää varmaan katsoa tuo alkuperäinen.. luultavasti parempi. Pakko olla. Ei ollut pelottava, jännittävä, kuumottava... eikä edes hauska. Liikaa... todella liikaa ärsyttäviä kohtauksia. Miks jengi haluu aina tappaa lastenvahtei?

Tämä kirja on ehdoton suosikkini. En tiedä johtuuko siitä, että aihepiiri kuuluu lemppareihini... vai mistä, mutta tämä kirja oli vaikea laskea pois käsistään kun oli päässyt lukemaan. Harmikseni en ole niin nopea lukemaan, että reilu 800 sivua taittuisi yhdeltä istumalta... kuolisin kivuliaaseen makuuhaavaan ennen kuin saisin luettua.

Mielestäni tässä kirjassa yksi vahvuus oli juuri pituus. Olisi vituttanut rankemmalla kädellä jos olisi lukeminen heti alkuunsa loppunut kuin booli firman pikkujouluista. Vaan ei.. tätä riitti pitkälle. Kirjassa oli sopiva sekoitus sellasta "Zombi" tyylistä tartunnan pelkoa ja sitten myös tämä ihmiskunnan tuho teema... selviytymistä, uusien kulttuurien muodostumista... ihmisiä kuolee ja syntyy... Kokonaisuudessaan helvetin hyvä vihkonen! Pitäsköhän lukee hitto uusiks?

Kirjoittaja oli tehnyt ammattimaista työtä ja taitavasti saanut kirjan lukuisat hahmot kirjoitettua sillain, että niistä muodostuu tarkka kuva mielen syövereihin ja tapahtuma paikoista sama setti. Jos kirjaa pitäisi verrata johonkin, niin voisin vetää vaikka elokuvista sellaiset nimet kuin Resident Evil ja Underworld... mutta vitusti parempana. Menkää Kädelliset ihmisapina ystäväni siis kirjastoon tai kirja kauppaan hakemaan tämä kirjojen kuningas muodikkaaseen olkalaukkuunne ja hakekaa tekstin painikkeeksi vaikka muutama olut... takaan että ette pety.

Ihan älyttömän helppolukuinen toimintaa täynnä oleva opus... oikeasti pirun hyvä kirja. Nostaa esille hieman matrix tyyliin kystmyksiä siitä, että kuinka vapaita me todellisuudessa olemmekaan tällä vetisellä pallollamme. Osa jutuista on jopa melkeen uskottavia.. tai sitten ei. Ihan älyttömän toimivaa luettavaa helppolukuisuuden takia istuit sitten paskalla vessassa... tai bussissa lihavan Bic Mac jätemmyllyn vieressä... tosiasia on se, että kirja toimii kummassakin tilanteessa ja kummassakin haisee paskalle... miten tämä liitty mihinkään? ei se liity. Olemmeko yksin? oletko? Minä en voi auttaa... Lukekaa tää kirja hei.

Erittäin hyvä ja onnistunut tekele... perkele et jäi hyvät fiilikset. Tässä on Pahuutta ja hyvyyttä ja kaikkea siltä väliltä. Kaikille selviytymis leffojen ystäville suosittelen tätä... ja myös vihollisille... Oppikaa tykkäämään perkeleen Hannut!

Ps. Ainoa leffa missä sudet näytti sen pienen hetken mitä elokuvassa esiintyivät niin ihka oikeilta susilta... eivät miltään naapurin trimmatuilta Huskylta.

Ouh im so happy... never seen this.

Voi voi... Oli niitten euroviisujen jälkee pakko sit mokaa jotain tosi pahasti. Olis kannattanu pysyy voiton jälkee himas ja hiljaa matalaa profiilia pitäen. Mut ei. Jäi mieleen kysymys... Miks?

Todella ärsyttävän kliseinen alku. Typerän psykiatri intron jälkeen teinit autossa heittämässä "läppää" ja kuuntelemassa paskaa musiikkia ajaen kohti ryyppy mökkiä. (oksensin) Perillä sitten melkeen heti alkaa roiskumaan (oksennus)... Niin kopioitu idea monelta osin ja huono toteutus et ei ees nauruja saanut. Ainoa kirsikka tämän lumen alta paljastuneen kalpean paskanokareen päällä oli pakollisen läskin teinin aidon oloinen hysteerinen reaktio ekan kuoleman jälkeen. Ansaitsi pienen hymyn... ja suklaa patukan.